Ala-asteella oppilaiden tuli lukea kesän aikana tuskaiset 10 kirjaa, minä luin 25. Olen aina lukenut paljon, osaksi tästä johtuen mielikuvitukseni ulottuvuudet ovat välillä pelottavan laajoja. Mielikuvitus on erikoinen ja jännittävä ominaisuus ihmisessä, sen avulla luettu muuttuu elokuvaksi pään sisällä ja teoreettiset suunnitelmat saavat täysin uusia ulottuvuuksia. Mielikuvituksettoman ihmisen on todella vaikea kirjoittaa, tuottaa tekstiä ja kertoa tarinaa. Minulla ei tällaista ongelmaa ole koskaan ollut.
Uskon, että vahvan lukutaustani vuoksi olen selvinnyt täysin ongelmitta ja hyvin arvosanoin äidinkielen kursseilta. Lukiossa sain ensimmäistä kertaa kirjoittaa ja kokeilla erilaisia tyylejä. Kartutin kirjoitustaitojani jonkin aikaa, kunnes jämähdin minulle sopivimpaan ja helpoimpaan tyyliin. Sen tulette varmasti huomaamaan kirjoituksistani tämän opintojakson aikana. Kirjoittaminen tuottaa minulle suurta iloa, mutta myös tuskaa. Olen hidas ja empivä kirjoittaja, saatan istua tunnin ikkunasta ulos tuijottaen kesken kirjoittamisprosessin jos en heti löydä oikeita sanoja ilmaistakseni asian.
Ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Kirjoittaessa saa aikaa miettiä sanomisiaan, kerrata ja korjata. Lapsena rakastin tarinoiden kirjoittamista, lukiossa pureuduin aina täydellä teholla mielipidekirjoituksiin. Nykyään kirjoitan lähinnä raportteja ja tehtäviä kouluun. Koulun aiheuttama teoreettinen puudutus paistaa jo muustakin kirjoittamisestani, tätä puudutusta karkoittaakseni halusin osallistua tälle opintojaksolle. Vastapainoksi edellä mainitulle teoreettiselle raatamiselle olen kirjoitellut hitaasti ja omaksi ilokseni romaaninalkua, lähinnä vain muotoillut tarinaa saadakseni leikkiä vapauttavilla sanoilla. Ehkä saan lukea romaanin joskus lapsenlapsilleni.
Kuten jo mainitsinkin, en ole kovin tuottelias kirjoittaja. Romaani on yhtä kuin ikuisuusprojekti, saatan pysähtyä kuukausiksi kirjoittamaan samaa kohtaa paikkakuvauksesta tai maisemasta uudelleen. Tietoisuuteni hyvästä kirjasta pakottaa tähän loputtomaan pohdiskeluun. Hyvä kirja salpaa hengityksen, herättää tunteita ja jättää tilaa lukijan omille ajatuksille.
Niistä ala-asteella lukemistani kahdestakymmenestäviidestä kirjasta yksi oli Jack Londonin, yksi Halldór Laxnessin ja yksi Thomas Harrisin. Muut taisivat olla Neiti Etsiviä.
Toivottavasti saat opintojaksosta mahdollisimman paljon irti! Ensimmäinen tekstisi on hyvin muotoiltu, aloitus ja lopetus toimivat.
VastaaPoistaMonet etsivät itselleen sopivaa kirjoitustyyliä ehkä koko ikänsä, hyvä jos olet löytänyt sen jo nyt. Jään itsekin pohtimaan ja etsimään sopivia tapoja ilmaista haluamaani, ja sen vuoksi kirjoitusprosessi saattaa hyytyä pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaJouni P.
Hienoa että oma tyyli on jo löytynyt. Toivottavasti saat joskus romaanisi valmiiksi. Itse huomaan kirjoittavani paremmin hieman väsyneenä tai sitten vaikka keskellä yötä kun ei ole mitään häiriötekijöitä.
VastaaPoistaTommi L
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Toivottavasti et vain liikaa hio ja korjaile kirjoituksiasi, ettei tule vielä sokeus omalle tekstille. Itse en ole kovin hyvä kirjoittaja ja aina kun palaan tekstiä korjailemaan niin homman loputtua korjaan uudestaan monet asiat alkuperäiseen muotoonsa. Kuulostat kyllä osaavalta ja erittäin tarkalta oman tekstisi suhteen, mikä tietenkin on vain hyvä.
VastaaPoistaToivottavasti vain kerkeät uppoutua romaaniisi koulun raporttien välissä, koska luovuutta ei saisi koskaan piilotella eikä varsinkaan olla käyttämättä! Mielenkiinnolla odotan tulevia tekstejäsi..
Tekstisi eteni todella hyvin ja sitä luki mielellään. Kirjoitus tyylisi on todella hyvä.
VastaaPoista