19-vuotias on usein vasta nuori aikuinen ja elämä on vielä muokattavissa useaan otteseen. Tässä tarinassa 19-vuotias on kuitenkin aikuinen nainen, äiti. Ristiäisaamuna häntä jännittää enemmän kuin koskaan ennen. Matka Liperistä Luvialle on ollut pitkä vauvan kanssa ja nyt hän on epämukavassa tilanteessa, keskipisteenä ja vieraiden ihmisten ympäröimänä.
Siskon kasvot ovat epävarmat. Hän vitsailee yhdessä muiden tätien kanssa itsevarmasti ja luontevasti muttei uskalla tutustua siskontyttäreensä. Hän on vasta 14-vuotias joskin paljon vanhemman näköinen istuvassa liituraitapuvussaan.
"Perhekuva! Perhekuva!" Tuoreen vauvan isoisä julistaa ja alkaa asetella vaivaantunutta ja rikkonaista perhettä muodolliseen potrettiin. Siskosten aikoja sitten eronneet vanhemmat asettuvat vierekkäin melko luontevasti, ehkä vanhasta tottumuksesta. "Jannika pitää vauvaa!" Tuore äiti nostaa ympärilleen tähyilevän lapsen kastemekossaan siskonsa syliin. "Ei se mene rikki" hän sanoo. Kun vaihtoehtoja ei ole, nuorempi sisko tarttuu vauvaan ja asettelee sen varovasti käsivarsilleen. Voi miten kevyt se onkaan! Pieni nyytti onkin pehmeä ja lämmin, puristaa pikkuriset kätensä nyrkkiin ja aivastaa. Ja se aivastus on sillä hetkellä maailman täydellisin ja suloisin ääni.
Kuusi vuotta myöhemmin nuorempi sisko seisoo keinujen edessä toinen käsi kasvojen yllä varjostamassa hehuvalta auringolta ja toinen käsi vaunujen kädensijalla. Hän kurkkaa varovasti vaunuihin joissa muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva nukkuu sikeästi. "Nukkuuko se?" kysäisee kuusivuotias kuiskaten. "Kuin tukki" täti vastaa siskontyttärelleen ja koko lapsikatras helähtää nauruun. "Tukki!" huutaa kaksivuotias poika nauraen taas kerran asialle jota hän ei ymmärrä. "Tuu antaa vauhtii!" sanoo neljävuotias tyttö malttamattomana. "Tulen tulen!" vastaa täti ja rientää lasten luo keinulle. "Jansu sä oot mun paras ystävä" sanoo kuusivuotias vilpittömällä äänellään ja pikkusisko jatkaa: "Ja mun." Täti hymyilee lapsille rakkautta silmissään hetken kunnes kaksivuotias repeää nauramaan. "Ja mun!"
Erinomaista kuvailua: "Siskon kasvot ovat epävarmat. Hän vitsailee yhdessä muiden tätien kanssa itsevarmasti ja luontevasti muttei uskalla tutustua siskontyttäreensä."
VastaaPoistaKerrot tarinan ulkopuolisen, objektiivisen kertojan avulla. Näkökulma olisi voinut myös olla esimerkiksi vauvan äidin.
Dialogit elävöittävät hyvin tekstiä!
Lämmin tarina, oli mukava lukea. Ja kuvailit myös mun mielestä hyvin noita tapahtumia. Tuo lopputeksti oli hauska
VastaaPoistaEnpä nyt tiedä, onko tuo Maarikan mainitsema ulkopuolisen kertojan käyttö pahasti. Toki esimerkiksi äidin näkökulma olisi tuonut lämpimämpää perspektiiviä tarinaan.
VastaaPoistaTämä hymyilytti: "Tukki!" huutaa kaksivuotias poika nauraen taas kerran asialle jota hän ei ymmärrä.
Jouni P.